Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Tervetuloa apteekkarin ajatushautomoon 

Kirjoittelen blogissani lääkkeistä, apteekeista, lääkehuollon palveluista, sosiaali- ja terveydenhuollosta ja muista mieltäni askarruttavista asioista.  

Edustan näkemyksissäni vain itseäni ja olen valmis muuttamaan käsityksiäni, jos muutostarpeelle on hyvät perustelut.

 

SATTUU JA TAPAHTUU

3.12.2018

Taannoin jäi arkikuvien päivitys facebookiin kesken, kun töissä ei koskaan tapahtunut mitään erityistä. Nyt olin pari päivää poissa kustannuspaikalta, ja jopas alkoi tapahtua.

Eikä pelkästään kivoja asioita.  

Apteekin meriakvaarion otsonitasapaino häiriintyi levänpoiston yhteydessä, ja kaunis keltainen välskärikalamme ui kalojen taivaaseen. Henkilökunta järjesti hiljaisen hetken akvaarion vieressä, ja meillä kaikilla on paha mieli. Kaloihinkin voi kiintyä. Akvaario tuo valtavasti iloa työpäiviimme.

Myrsky repi apteekin ulko-oven sijoiltaan sillä seurauksella, että avausmekanismi hajosi tuusan nuuskaksi eikä ovea saanut kunnolla auki eikä kiinni. Tämä oli jo aika mones kerta, vakuutusyhtiö on saanut meistä kanta-asiakkaan. Kolmen vuoden sisällä katon romahdus, kuusi murtoa, vesivahinko…luulen, että OP-Vakuutus järjestäisi juhlat, jos siirtyisin kilpailijan asiakkaaksi.   

Saimme ikävän puhelun. Lääkäri oli vahingossa kirjoittanut potilaalleen reseptin aikaisemman potilaan nimellä. Henkilö oli sitten hakenut lääkkeen meiltä lääkärin antamalla potilasohjeella. Potilasohje tai kela-kortti riittävät valtuutukseksi lääkkeen hakemiseen, ja puolesta-asiointi niiden avulla on tavallista.  Asia ei siten herättänyt apteekissa kummastusta, eikä asiakaskaan huomannut potilasohjeessa ja lääkkeen ohjetarrassa olevaa väärää nimeä. Lääke oli kuitenkin ”oikea” ja asianomaiselle henkilölle tarkoitettu, joten sen käyttöön liittyvä neuvontakaan ei aiheuttanut kysymyksiä. Ongelma syntyi siitä, että aikaisempi potilas oli havainnut Omakannassa nimelleen kirjoitetun oudon lääkkeen ja vihastunut asiasta. Nyt keskustellaan siitä, kuka on syyllinen ja mihin.

Apteekkimme on ollut viime päivinä monella tapaa suosittu. Eläinlääkereseptien väärennyskopla käväisi asioimassa ja onnistui huijaamaan henkilökuntaa. Resepti oli asiallinen ja käyttötarkoitus annostuksineen kohdallaan, joten moppe sai pamit. Onneksi vain eläinlääkärit kirjoittavat vielä paperireseptejä. Ennen eReseptiaikaa reseptiväärennökset olivat päivittäinen riesa. Henkilökunta oli harjaantunut havaitsemaan ne ja vain taitavimmat onnistuivat saamaan lääkkeitä. Nyt ote on hiukan herpaantunut. Pojista jäi onneksi kivat kuvat valvontakameraan, ja ne toimitettiin poliisille. 

Pääsimme mukaan myös Fimean haamuasiakastutkimukseen, josta saimme tulokset tänään. Pärjäsimme ihan kohtuullisesti, mutta aina on parantamisen varaa. Tämä on tehokas ja hyvä tapa motivoida meitä työssämme. Hienoa, että Fimea jatkaa Tippa-projektin perinnettä! Meille saa tulla toistekin!

Mieltä lämmitti kovasti, kun tuttu asiakas muisti apteekkaria itsenäisyyspäivän kukkasella. Huomenna laitetaan joulukuusi, ja ensi viikolla soi apteekin joulujazzit Malmitalossa. Kaikesta selvitään.   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TEHOTONTA TOIMINTAA

23.11.2018

Viime vuosina olemme saaneet apteekeissa kuulla olevamme tehottomia. On ihmetelty, mikä siinä pahvipakettien siirtämisessä on niin vaikeaa. On tehty ehdotuksia siitä, että toiminta hoidettaisi tekoälyllä ja jakeluroboteilla. Tai päivittäistavarakaupassa, joka sentään on logistiikan asiantuntija.

No, minäpä kerron oman näkemykseni asiaan. Teen sen tuoreella omakohtaisella esimerkillä apteekin perustyöstä. Tarina voi lukijasta riippuen olla kertomus toiminnan tehottomuudesta, tai sitten ihan jostain muusta. Riippuu siitä, millä asenteella sitä lukee. Asiaan vaikuttaa varmasti myös se, mihin rooliin itsensä tämän tarinan osapuolena asemoi.

Nuorehko asiakas saapui apteekkiin apuvälinettä käyttäen saattajan kanssa. Hän pyysi lääkettä, joka hänelle oli määrätty edellisen päivän sairaalareissun yhteydessä. Avasin hänen tietonsa ja totesin, että edelliseltä päivältä ei löytynyt lääkemääräystä. Lääkelista oli kuitenkin pitkä, ja sen perusteella ymmärsin asiakkaani olevan vakavasti sairas. Kysyin häneltä lääkkeen käyttötarkoitusta (nimeä asiakas ei muistanut), ja sen kuultuani ymmärsin lääkehoidon välittömän aloituksen olevan potilaalle elintärkeää. Arvelin, että lääkäri oli unohtanut tehdä lääkemääräyksen ja minun olisi nyt saatava hänet jostain kiinni.

Kysyin tarkempia tietoja siitä, missä asiakastani oli hoidettu. Hän ei tiennyt sairaalan osastoa eikä muistanut lääkärin nimeä, mutta onneksi hän löysi papereidensa joukosta lähetteen tutkimuksiin. Sen perusteella osasin kohdentaa puheluni suuren sairaalan tietylle toimialalle. Ensimmäinen puhelu keskuksen kautta oli huti, mutta sain uuden numeron. Toisessa numerossa minulta tiedusteltiin, miksi en soittanut suoraan lääkärille. Hyvä kysymys - olisin kyllä soittanut, jos olisin tiennyt kenelle.

Kolmas puhelu osui viimein henkilölle, joka ymmärsi tilanteen, pääsi käsiksi potilastietoihin ja jäljitti hoitavan lääkärin. Lääkäri oli parhaillaan leikkaussalissa, eikä vapautuisi vielä pitkään aikaan. Potilasasiakirjoista löytyi kuitenkin merkintä lääkityksestä, ja hoitaja onnistui löytämään toisen lääkärin, joka potilastietoihin perehdyttyään kirjoitti puuttuvan reseptin. Tähän kaikkeen kului aikaa puolisen tuntia. Lopulta saatoin toimittaa lääkkeen asiakkaalle. Tai siis sen edullisemman vaihtoehdon, joka maksoi 17 euroa vähemmän kuin lääkärin määräämä alkuperäisvalmiste. Asiakas maksoi lääkkeestään 4,60 euroa ja poistui paikalta. Ei vuodattanut kiitoksen sanoja tai ollut muutenkaan erityisen vaikuttunut saamastaan palvelusta. Eikä tarvinnut ollakaan, se oli osa apteekin peruspalvelua. Sitä työtä, jonka tarkoitus on varmistaa, että lääkehoidot toteutuvat niin kuin on tarkoitettu ja ihmisillä on käytössään ne lääkkeet, joita he tarvitsevat.


 

MUUTOKSEN TUULET PUHALTAVAT

19.11.2018

 

 

Muuttuvassa maailmassa menestyvät vain ne, jotka pitävät silmänsä auki, oppivat jatkuvasti uutta ja sopeutuvat toimintaympäristön muutoksiin. Jos muutoksen tarvetta ei näe, voi yhtäkkiä havaita elävänsä maailmassa, jota ei enää ole. 

Joidenkin tahojen mielestä apteekit ovat jääneet kehityksen kelkasta.  Se on puppupuhetta, jonka esittäjät ajavat omia pyrkimyksiään, mutta tottahan se on, että apteekkien on pysyttävä mukana ajassa ja kehitettävä palveluaan asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Se ei ole säädellyssä toimintaympäristössä kuitenkaan aivan helppoa. Kynnys toiminnan muutoksille on tarkoituksella asetettu korkealle, sillä lainsäätäjä haluaa apteekkien keskittyvän perustehtäväänsä: Lääketurvallisuutta tai lääkkeiden saatavuutta ei saa vaarantaa. Silti esimerkiksi influenssarokotteiden antaminen apteekissa, terveydenhoitajan vastaanotto tai videoapteekkipalvelu helpottaisivat asiakkaiden elämää.    

 

Annosjakelu on hyvä esimerkki palvelusta, jonka rakentaminen tyhjästä oli työlästä ja käyttöönotto kesti lähes vuosikymmenen. Se ei olisi onnistunut ilman ammattikunnan sisäistä visiota ja kärsivällisyyttä, joka edellytti myös merkittävää taloudellista pitkäjänteisyyttä. Nyt annosjakelun merkitys tunnustetaan jo laajasti, mutta ongelmana on edelleen palvelun rahoitus. Tiedostan tämän juuri nyt erityisen selvästi, kun olen jättämässä tarjousta kaupungin annosjakelukilpailutukseen. Tarjouksen tekeminen vaatii itsensä kovettamista. Tiedän, että voittajan hinta on kipurajalla tai sen alapuolella.  Jos voitan, kadunko jälkeenpäin hintaa, joka juuri ja juuri kattaa kustannukset, ellei mitään odottamatonta tapahdu?  Jos häviän, kadunko jälkeenpäin, etten ottanut suurempaa riskiä? Ja onko tällä pohdinnalla mitään merkitystä, jos Ylivertainen Annosjakelukilpailija haukkaa koko potin lakiin kirjoitetun kilpailuedun turvin?  En varmasti ole ainoa, joka tätä miettii. Mutta yrittäjän elämään kuuluu riskinotto, myös apteekissa.

 

Olen varma, että apteekkien toiminta on vuosikymmenen kuluttua erilaista kuin tänään. Rukoilen, että muutos näkyy ammatillisena kehittämisenä, uusien lääkehuollon palvelujen lisääntyneessä tarjonnassa ja ihmisten lääketurvallisuuden parantumisessa. Näen painajaisia siitä, että apteekeista on tehty hyvinvointi-terveys-ja kauneuskauppoja, joissa lääkkeet ovat sisäänheittotuotteita ja lääkehuollon palvelut on siirretty takaseinustalle, pois häiritsemästä iloista shoppailua.