Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Tervetuloa apteekkarin ajatushautomoon 

Kirjoitan blogissani apteekkityöstä, lääkkeistä, terveydenhuollosta ja muista ammattiini ja luottamustehtäviini liittyvistä asioista.

Kaikki esittämäni ajatukset ovat omia pohdintojani ja vastaan yksin niiden sisällöstä. Asioista voi olla eri mieltä. Olen itsekin valmis muuttamaan ajatuksiani ja mielipiteitäni hyvin perustelluista syistä. 

Arvostan koululääketiedettä.  En anna periksi luonnontieteisiin perustuvista tosiasioista. Minut on rokotettu. Eettiset periaatteet toiminnassani ovat minulle tärkeitä ja tarkastelen maailmaa humaanien linssien läpi, mutta yrittäjänä ymmärrän myös talouden realiteetit.       

 

 

Apteekkarin ajatushautomo

 

VAALIKONEET JA VANTAAN RATIKKA

28.4.2021

Vaalikoneiden täyttäminen on ehdokkaalle melkoinen urakka. Niiden parissa kuluu aika rattoisasti; esimerkiksi Sanomien vaalikoneeseen ei yksi ilta riittänyt. Kysymykset ovat helppoja, vaikeita ja mahdottomia. Asenteellisia, populistisia tai asioiden monimutkaisuuden vuoksi sellaisia, että kaikki vastausvaihtoehdot ovat vääriä. Perusteluissa 500 merkkiä riittää usein, mutta joissakin kysymyksissä se on aivan liian vähän. Jokaista sanaa ja lausetta täytyy miettiä tarkasti, koska sanomansa voi löytää myöhemmin iltapäivälehtien lööpeistä.

Vastaamisen vaikeudesta ja kysymysten tulkinnanvaraisuudesta kertoo paljon se, että tehdessäni Vantaan Sanomien vaalikoneen kuntalaisena, en päässyt omalle ehdokaslistalleni.  Voihan se olla myös niin, että kun on miettinyt vastausta samoihin kysymyksiin monessa vaalikoneessa, ovat mielipiteet jalostuneet.      

Kuntavaalien näkökulmasta vaalikonekysymykset ovat osin kaukaa haettuja. Nyt ei kysytty eutanasiasta, mutta samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeus oli listalla. Kuntapoliitikko ei tällaisista asioista päätä, mutta arvojahan tässä metsästetään. Pysähdyin pohtimaan kysymystä siitä, miten tärkeitä ehdokkaalle ovat Koti, uskonto ja isänmaa.  Mitä ajatella henkilöstä, joka valitsee vaihtoehdon ”ei lainkaan tärkeää”? Minkä leiman saa, jos valinta on päinvastainen?

Aika paljon kysymykset kyllä kertovat myös niiden laatijoiden arvomaailmasta.

*****

Viime vaaleissa keskeinen teema Vantaalla olivat julkisten tilojen, erityisesti koulujen, sisäilmaongelmat. Tällä kierroksella kysyttiin kaikissa vaalikoneissa mielipidettä Vantaan ratikasta. Tiedoksi vaan, että pidän sitä tässä taloustilanteessa liian kalliina hankkeena.  Mielipiteeni on jalostunut.   

************************** 

IHMISARVO EI VANHENE

4.3.2021

 

Luin kauhistuneena kansanedustaja Ano Turtiaisen kannanottoja siitä, että  ”koronaan kuolevat lähinnä ne ihmiset, jotka muutenkin pian kuolisivat”. Ja että "Sulkutoimenpiteet lietsovat paniikkia ja niitä ei tarvitse noudattaa". Samanlaisiin ajatuksiin olen törmännyt myös facebook-keskusteluissa. Siellä jotkut kantaaottavat ihmiset pitävät koronan leviämistä ehkäiseviä toimenpiteitä turhina, "koska suurimmassa riskissä olevat vanhukset ovat ikänsä vuoksi kuoleman porteilla ja muille sairaus on melko harmiton". 

 Kun yli 10 vuotta sitten lähdin ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin, valitsin teemalauseekseni ”Ihmisarvo ei vanhene”. Lause on tämän päivän keskusteluiden perusteella yhä ajankohtainen.

 

Omat vanhempani ovat yli 80-vuotiaita. He syntyivät sodan jalkoihin ja viettivät aikuisuutensa tätä maata rakentaen. Vuodet vierivät ja ikää karttui, mutta se ei ole vähentänyt heidän arvoaan ihmisinä.  He ovat minulle tärkeitä ja rakkaita, ja toivottavasti saan pitää heidät luonani vielä kauan. On vaikeaa käsittää, että jotkut olisivat valmiita uhraamaan heidät virukselle vain siksi, että heillä on takanaan pitkä elämä.

 

Onneksi Turtiaisen mielipiteet saivat eduskunnan lähetekeskustelussa täystyrmäyksen puoluekannasta riippumatta. Kansanedustajamme eivät halua päättää siitä, kenen pitää kuolla ja kenen ei. Ihmisarvo on jakamaton.

 

Jos näin ei olisi, tulevaisuus näyttäisi synkältä.

 

Vastoin monien käsitystä, maamme koronastrategia ei perustu vain ikäihmisten hengen pelastamiseen. Se perustuu meidän kaikkien elämän turvaamiseen.

 

Ikäihmiset rokotettiin ensin, koska heille koronatartunta aiheuttaa suurimman kuolemanvaaran. Rokotuksen jälkeen myös raskas eristys voidaan purkaa ja vanhukset voivat taas tavata läheisiään.

Sulku tarvitaan, koska tartunnat leviävät nyt hallitsemattomasti.

Lapsilla sairaus ei ole vakava, mutta he levittävät virusta. Myös terveille aikuisille virus aiheuttaa usein vain lieviä oireita. Osa ihmisistä sairastuu kuitenkin vakavasti ja joutuu sairaalahoitoon. HUS:ssa on tällä hetkellä vuodeosastohoidossa noin 80 koronapotilasta. Vaikeimmin sairaat tarvitsevat tehohoitoa. Tällä hetkellä heitä on HUS:ssa parikymmentä. Tartuntojen määrän kasvaessa kasvaa myös sairaalahoitoa vaativien ja tehohoitoa edellyttävien potilaiden määrä.

Tehohoitopaikkoja on rajoitetusti. Yksi tehohoitopaikka sitoo 5 erikoiskoulutetun hoitajan työpanoksen. Sen vuoksi paikkoja ei voi määrättömästi lisätä – henkilökuntaa ei kerta kaikkiaan riitä. Koronapotilaiden tehohoitojaksot ovat pitkiä – ne voivat kestää useita viikkoja. Ilman tehohoitoa potilaat kuolevat, mutta hoito sinänsä on tehokasta: tehohoidossa olevien koronapotilaiden kuolleisuus on HUS-alueella 14 %.

Pahin skenaario on se, että tehohoitopaikat täyttyvät koronapotilaista, jolloin ei ole tilaa esim. suurten leikkausten jälkeen tarvittavalle tehohoidolle tai vaikkapa onnettomuuksien uhrien tehohoitoon. Jo nyt koronatartuntojen lisääntyessä joudutaan perumaan ns. elektiivisiä (ennaltasovittuja) leikkauksia. Sen seurauksena hoitojonot pitenevät ja odotuslistalla olevien potilaiden sairaudet voivat pahentua. Jos kauhuskenaario tapahtuu, joutuu terveydenhuoltomme kestämättömien eettisten ongelmien eteen – päättämään siitä, kenet pelastetaan ja kuka jää ilman hoitoa. Päätösten kohteena voi olla kuka tahansa meistä.  

Koronatartuntojen hillitseminen suluilla ja muilla ikävillä toimenpiteillä on välttämätöntä, jotta terveydenhuoltomme ei romahda. Jos niin tapahtuu, siitä kärsivät kaikenikäiset ihmiset, myös ne, joilla ei ole koronatartuntaa.

******

Numerotiedot perustuvat HUS:n hallitukselle annettuun informaatioon epidemiatilanteesta 

 

 *****************************

 

 PANDEMIATUNNELMISSA

22.3.2020

 

Viime viikko kului kuin sumussa ja kaikki apteekin asiakasennätykset rikottiin. Eihän se mikään ihme ole, kun 5,5-miljoonaista kansaa kehotettiin valtakunnan huipulta hankkimaan kotivara. Siitä seurasi ryntäys apteekkeihin, tilauspiikki tukkukauppoihin ja tukkujakelun ruuhkautuminen. Sama ilmiö nähtiin kaupoissakin.

Toimitusvarmuus on apteekeille keskeinen arvo ja seuraamme sitä tarkasti. Kiireen keskellä harmitti vietävästi, että syytä hyllyjen tyhjenemisestä vieritettiin apteekkien niskaan, vaikka tukkujakelu petti. Ymmärrän tukkujakelun haasteet tilausmäärän kasvaessa, mutta hei – kyllä lääketukkukaupassa täytyy olla suunnitelma tilaushuippujen käsittelyyn. Niin kuin apteekeissakin on varautumiseen. Voin paljastaa, että meillä hankitaan noin kuukauden ylimääräinen varasto menevimmille valmisteille aina oletettujen kulutushuippujen edellä. Se on yleensä riittänyt hyvin, mutta nyt joidenkin valmisteiden menekki yllätti (kiitos Iltalehden) ja extraa olisi kannattanut hankkia enemmän. Siltä osin on totta, että me emme osanneet varautua. Toisaalta ne apteekit, jotka osasivat arvioida tarvetta paremmin, saivat syytökset rohmuamisesta. Teet niin tai näin, aina menee väärin! Mutta onneksi hätää ei ole, lääkkeitä on tukkukaupassa ja varasto täydentyy vaikkakin vähän hitaammin kuin normaalisti. 

Apteekit ovat pandemiassa kriittisiä toimijoita ja meidän on säilytettävä toimintakykymme. Me aloitimme apteekissa pandemiaviikon suojapleksien asentamisella reseptinkäsittelypisteisiin ja kassalle. Lisäksi otimme käyttöön apteekin sisäisen koronaohjeistuksen, joka mm. määrittelee henkilökunnan etäisyyden toisistaan työskentelyn ja taukojen aikana, apteekin pintojen desinfioinnin menettelytavat ja aikataulun sekä henkilökunnan suojauksen kassalla ja itsehoito-osastolla. Seuraamme viranomaisten ohjeistusta ja keräämme vinkkejä muiden apteekkien käytännöistä. Yksi niistä on metsurin kasvonaamarin käyttöönotto. Se suojaa työntekijöitämme lääkkeiden kotiinkuljetusten yhteydessä mahdollisilta pärskeiltä kotiovilla ja toimii myös itsehoito-osaston asiakaspalvelussa.

Asiakkaat ovat suhtautuneet varotoimenpiteisiimme erittäin hyvin. He kunnioittavat apteekin lattiaan teipattuja suojarajoja, näyttävät itse Kela-korttinsa viivakoodin skannerille ja käyttävät korttimaksua. Toivomme, että pandemian aikana etäasiointi videoapteekilla Remomedi-sovelluksen kautta lisääntyisi. Sen avulla saamme vähennettyä sekä asiakkaiden että apteekin henkilökunnan altistumista viruksille. Meillä on päivittäin lääkekuljetuksia lähialueen asukkaille, ja nyt valmiuslain aikana kuljetamme maksutta yli 70-vuotiaiden asiakkaidemme videoapteekin kautta tehdyt tilaukset.

Oman mausteensa kiireisen viikon tapahtumiin on tuonut kaupallisten käsidesivalmisteiden puute. Niiden kysyntä on valtava. Käsidesin tekeminen ei ole vaikeaa, joten päätimme valmistaa sitä itse. Tukkukaupat oli kuitenkin tyhjennetty sekä raaka-aineista että pulloista. Etsimme "kissojen ja koirien" kanssa denaturoitua etanolia, glyserolia ja puhdistettua vettä ja viimein saimme hankittua kaiken tarvittavan. Vietimme sitten oppilaan kanssa suuren osan työpäivistä apteekin laboratoriossa sekoittamassa Malmin apteekin käsihuuhdetta pienemmille ja suuremmille asiakkaille.  

Nyt on edessä uusi viikko, ja olemme valmistautuneet sen haasteisiin. Teemme varmasti oman osuutemme sen puolesta, että epidemia saadaan hallintaan, henkilökunta pysyy terveenä ja asiakkaat saavat poikkeusoloista huolimatta tarvitsemansa apteekkipalvelut. Siinä ohella välitämme oikeaa tietoa ja tuomme turvallisuutta epävarmuuden aikaan. Toivon, että apteekkien työlle etulinjassa annetaan sen ansaitsema arvo muuallakin kuin asiakkaidemme silmissä.  

 ***

JK. Onneksi erään ex-kansanedustajan aloitteet eivät viime vaalikaudella edenneet. Jos kansallinen elintarviketuotanto ja lääkehuolto olisi pistetty ns. lihoiksi, olisi meillä nyt varsin kurjat oltavat.

 

 *****************

 

ANNOSJAKELUKILPAILUTUS

3.5.2019

Osallistuin Helsingin kaupungin annosjakelukilpailutukseen ja meitä onnisti. Saimme parisataa uutta kotihoidon asiakasta.   

Uudet asiakkaamme ovat olleet vuosia toisen apteekin annosjakeluasiakkaita. Asiakkaiden siirtäminen apteekista toiseen on ollut valtava urakka sekä luopuvalle apteekille, meille että kotihoidolle.  

Aluksi luopuva apteekki poisti yksitellen joka ainoan lääkerivin annosjakeluvarauksen meille siirtyviltä asiakkailtaan. Kotihoito puolestaan keräsi kotikäyntien yhteydessä jokaisen asiakkaan allekirjoitukset tarvittaviin sopimuksiin (2 kpl) ja teki jokaiselle asiakkaalle kunnan maksusitoumuksen kilpailutettuun annosjakelumaksuun. Me aloitimme sopimusten perusteella asiakas- ja laskutustietojen tallettamisen laskutusjärjestelmään. Farmaseutit selvittivät kotihoidosta ja edellisestä apteekista jokaisen asiakkaan annosjakelulääkityksen ja siirsivät tiedot reseptikeskuksesta annosjakeluohjelmaan.  Ensimmäistä annosjakelutilausta edeltävään valmisteluun kului useita kymmeniä työtunteja. Työ on äärimmäisen tarkkaa ja vaatii täydellistä keskittymistä. Virheitä ei saa tapahtua eikä mikään yksityiskohta saa jäädä huomaamatta.  Samalla mapitettiin satoja dokumentteja, laadittiin uusia toimintaohjeita ja kehitettiin työprosesseja.

Vaikka olenkin iloinen uusista asiakkaista, vietin unettomia öitä miettien, mitä kaikkea kamalaa voi tapahtua. Onko lääkitysten ja annostusten kirjaaminen varmasti tehty huolellisesti ja tiedot vielä tarkistettu? Onhan meille ilmoitettu kaikki siirtyvät asiakkaat, ettei vaan kukaan jää ilman lääkkeitään? Ei kai lääkitysmuutostietoja ole jäänyt jossain portaassa siirtymävaiheen jalkoihin? Mitä, jos kotihoidon työntekijöiden (heitä on noin 100) ilmoituksia lääkitysmuutoksista meneekin väärään paikkaan? Vaikka tiedän, että kaikki ovat tehneet parhaansa ja enemmänkin, en voinut olla varma siitä, että kaikki menee nappiin.  Eikä näissä hommissa ole tapana ottaa riskejä.

Huoleni eivät olleet aiheettomia – itse asiassa ne kaikki taisivat realisoitua. Onneksi asiat ovat tähän mennessä aina järjestyneet eikä kenellekään ole koitunut vahinkoa. Tosin taitava ja joustava henkilökuntamme on joskus vaikuttanut hieman uupuneelta.    

Rankka aloitusvaihe on nyt takana, mutta annosjakelu työllistää henkilökuntaa monin eri tavoin joka ikinen päivä. Normaalien annosjakelutilausten ja toimitusten lisäksi annosjakelufarmaseutit ovat koko ajan yhteydessä kotihoitoon, josta sataa jatkuvalla syötöllä uusia tilauksia, lääkitysmuutoksia, kysymyksiä ja selvitettäviä asioita. Farmaseutit toimittavat lääkereseptejä uudistettavaksi ja ovat kiireellisissä tai epäselvissä asioissa yhteydessä lääkäriin monta kertaa viikossa. Kuljetamme lääkkeitä kotihoidon yksikköön käytännössä jokaisena päivänä, joskus useamman kerran. Vastaamme asiakkaiden ja heidän omaistensa kysymyksiin annosjakelusta ja muuttuneista laskutusjärjestelyistä. Kaiken tämän hoidamme vastuullisesti ja hymyssä suin, mutta kokonaisuutena tilanne on mielestäni kummallinen. Kaupunki kilpailutti annosjakelun kuljetuksineen. Annosjakelussa ei kuitenkaan ole kysymys lääkevalmisteiden pussitus- ja kuljetuspalvelusta. Jokaisen asiakkaan lääkitys on käyttäjälleen räätälöity ja jatkuville muutoksille altis kokonaisuus, jonka onnistunut toteutus kotihoidossa edellyttää useiden ammattilaisten jatkuvaa saumatonta yhteistyötä ja monenlaista asiantuntijuutta.  Kilpailutuksessa apteekin ammattityölle ei kuitenkaan edes pyydetty hintaa.

Kaupungin kannalta kilpailutus oli lottovoitto, mutta apteekkarina ja lääkealan ammattilaisena kyseenalaistan kilpailutuksen mielekkyyden.

Kyllä apteekeissa tiedetään, miten vaativaa työtä annosjakelutoiminta on. Palvelun hinnoittelun kuitenkin määrää se, mitä apteekit joutuvat maksamaan alihankkijalleen annospussien tekemisestä. Annosjakeluyksiköiden välinen kilpailu markkinaosuuksista on kovaa, ja hinnat on vedetty kipurajalle. Pärjätäkseen kilpailutuksessa apteekit eivät kuitenkaan voi lisätä sen päälle juuri mitään.  Apteekkien alihankkijat päättävät käytännössä siitä, millä hinnalla apteekit pystyvät palvelua tarjoamaan, mitkä apteekit kilpailutuksissa pärjäävät ja mille tasolle annosjakelun hinnat asettuvat. Apteekit ovat täysin alihankkijoidensa armoilla. Tilanne ei ole terve.   

Lääkehoito on keskeinen osa potilaan hoitoprosessia, johon osallistuvat kotihoidon lisäksi lääkäri ja apteekki. Sillä, että tässä ketjussa edes joku tuntee potilaan ja hänen historiansa, on merkitystä hoidon lopputulokselle. Usein se pysyvin toimija on apteekki. Annosjakelukilpailutukset ja niiden seurauksena muutaman vuoden välein tapahtuvat sairaiden ja toimintakyvyttömien ihmisten lääkitysten massasiirrot apteekeista toisiin ovat riski lääkitysturvallisuudelle.  Lisäksi kilpailutukset ovat epäreiluja asiakkaille, joista monet joutuvat siirtymään ”omasta” apteekistaan kunnan valitseman apteekin asiakkaaksi, vaikka se sijaitsisi toisella paikkakunnalla. Tilannetta voi hyvin verrata siihen, että Helsingin kaupungin kotihoito kilpailutettaisiin ja se siirtyisi Tampereen hoidettavaksi. 

Asiaan tulisi löytää ratkaisu, joka varmistaisi palvelun saatavuuden kaikille kohtuullisin ja mieluiten yhdenvertaisin edellytyksin tavalla, joka ei vaaranna lääkitysturvallisuutta.  Se voisi löytyä palveluseteleistä tai käänteisestä kilpailutuksesta, jossa kunta määrittelee lääkehoidon kokonaispalvelun hinnan annosjakeluineen. Paras ratkaisu olisi kuitenkin annosjakelun hinnan sisällyttäminen lääketaksa-asetukseen lääkevalmistuksen tavoin. Silloin kaikki halukkaat apteekit voisivat olla palveluntuottajina ja lääkkeensä itse maksavilla asiakkailla olisi mahdollisuus saada palvelu omasta lähiapteekistaan.      

 

 ********************

 

TEHOTONTA TOIMINTAA, OSA 2: Huhtikuu ja hintaputket

6.4.2019

Neljä kertaa vuodessa apteekin varasto on kovilla, kun viitehintajärjestelmän uudet hintaputket tulevat voimaan ja lääkkeiden hinnat myllätään. Kun korvattavien lääkkeiden valikoima supistuu ja osa peruslääkkeistä putoaa hintaputkesta, saa reseptejä toimittaessa jännittää, minkälainen vaihtoehtojen valikoima koneesta avautuu. Tavoite on, että putkivalmiste löytyy varastosta, mutta vielä mukavampaa on, jos asiakkaalle voi toimittaa hänelle ennestään tutun lääkkeen.

Teen suuren työn ennen jokaisen hintaputken voimaantuloa varmistaakseni, että meillä on varastossa edullisimmat lääkkeet ainakin niistä tuoteryhmistä, joilla on oletettavasti menekkiä seuraavan kahden viikon aikana. Ennustaminen on kuitenkin vaikeaa, ja yllätyksiä tulee molempiin suuntiin. Joskus hintaputken halvimmat vaihtoehdot hupenevat hetkessä, niitä joutuu tilaamaan päivittäin lisää ja ne lunastavat paikkansa lääkevarastossamme pysyvästi. Tai sitten Suomen markkinoiden ovea koputelleet tropit eivät halvasta hinnasta huolimatta herätä asiakkaissa luottamusta vaan jäävät hyllyyn keräämään pölyä ja muuttuvat lopulta ongelmajätteeksi. Niin tai näin, kaikki apteekissa huokaisevat helpotuksesta, kun kuukauden puolivälissä putket taas täyttyvät ja voidaan palata normaaliin päiväjärjestykseen.

Viitehintajärjestelmä on käytännön tasolla apteekeille työläs hallinnoida, mutta sen hyödyt lääkekustannusten hallinnassa ovat kiistattomat. Yhteiskunta ja Kela säästävät sen ansiosta vuosittain miljoonia euroja. Asiakkaille järjestelmän ymmärtäminen on joskus vaikeaa. Siitä esimerkkinä seuraava dialogi huhtikuun alkupäiviltä.

- Minä: Tästä valmisteesta on nyt vain yksi hintaputkessa oleva vaihtoehto, ja se on eri valmiste, kuin mitä olette aikaisemmin käyttänyt. Hintaero on 95 senttiä, ja jos lääkettä ei vaihdeta, joudutte maksamaan sen verran ylimääräistä ilman kela-korvausta. Vaihdanko valmisteen?

- Asiakas: Ilman muuta vaihdetaan halvempaan.

- Minä: Annos on puolitoista tablettia päivässä.  Varmistan vielä, että tabletissa on jakouurre (haen pakkauksen)...hmm...ei se tästä selviä, tabletit on pakattu läpinäkymättömään folioon. No, tarkistan asian Pharmacasta....(avaan tietokannan ja teen haun)...jaahas, ei löydy, onkin sellaisen firman lääke, joka ei toimita tietoja Lääketietokeskukselle. Katsotaanpa Terveysportista, jospa siellä olisi kattavammat tiedot.....( avaan tietokannan ja teen haun) .... täältähän se valmisteyhteenveto löytyy...(selaan sivukaupalla tekstiä löytääkseni valmisteen kuvauksen)....ei täällä ole mainintaa jakouurteesta, joten sitä ei todennäköisesti ole.

- Asiakas: Enhän minä sitten voi ottaa sitä halvempaa!
 
- Minä: Ei vaihdeta, minä kirjoitan Kelalle, että ei voi vaihtaa, kun ei ole jakouurretta. Ei vaikuta sitten korvaukseen.

- Asiakas: Lähettääkö Kela sitten minulle laskun?

- Minä: Ei lähetä. (Lievää ironiaa:) Jos tulee seuraamuksia, niin niistä vastaa apteekki.

- Asiakas (tuohtuneena): No se on kyllä IHAN OIKEIN!

- Minä: ??????........ se tekisi 5,40 euroa.

 

****************

 

TARINA SUURESTA JOHTAJASTA JA PIENESTÄ KYLÄSTÄ

23.3.2019

 

Olipa kerran kaukaisessa maassa Suuri Johtaja, joka halusi kertoa pienen kylän yksinkertaisille asukkaille kuinka paljon Hän heistä välittää. Osoitukseksi rakkaudestaan Hän lupasi lisätä kyläkaupan puolityhjille hyllyille jokapäiväisen leivän, maitotölkin ja perunapussin viereen Turvalliset Rohdot, joilla nälkäinen kansa voi hoitaa kovan elämän aiheuttamat vaivat - päänsäryn, naarmut ja nuhan.

Turvalliset Rohdot eivät olleet mitä tahansa tuotteita, vaan maagisia kansan onnellisuutta, hyvinvointia ja kyläkaupan rikkautta lisääviä ihmelääkkeitä. Tiedettiin, että ne olivat Ahneen Apteekkarin hallussa.   

Kerrottiin myös, että Turvallisten Rohtojen lisäksi Ahneella Apteekkarilla oli rahanpainokone, jolla hän takoi vuodesta toiseen kohtuuttomia rikkauksia, vaikka vanhat, köyhät ja sairaat kyläläiset olivat vanhoja, köyhiä ja sairaita. Ikä tosin näkyi myös apteekkarin uurteisilla kasvoilla, ja kylällä kuiskittiin hänen tapaavan muualla asuvaa perhettään vain viikonloppuisin. Se sai kyläläiset pohtimaan, mikä oli ajanut korkeasti koulutetun ja pitkän uran tehneen apteekkarin apteekkariksi pieneen syrjäiseen kylään, jossa lääkäriäkään ei ollut nähty enää vuosiin. Olivatko syynä Suuren Johtajan paljastamat Turvalliset Rohdot vai rahanpainokone?  Mietittiin, oliko se oikein, että apteekkari vain painoi rahaa, kun muut joutuivat tekemään työtä sen eteen?

Vaikka kyläpäälliköt arvostivat apteekkarin maksamia muhkeita veroja, niin jotain hämärää asiassa täytyi olla, koska kylillä siitä puhuttiin.

Konkreettinen osoitus apteekkarin ahneudesta olivat apteekin viisi työntekijää, joiden kanssa apteekkari väsymättä palveli kylän asukkaita. Päivästä toiseen apteekin väki kuunteli asukkaiden huolia, toimitti lääkkeitä, uusi reseptejä, selvitti monimutkaisia ongelmia, lohdutti sairastuneita, neuvoi ihmisiä lääkkeiden käytössä ja opasti heitä sairautensa hoidossa.

Oli jo aikakin moisen menon päättyä.

Suuren Johtajan ”erikoistarjouksen” ansiosta Ahne Apteekkari sai ansionsa mukaisesti. Turvalliset Rohdot siirtyivät kyläkaupan hyllyille, hyvänä ja anteliaana tunnetun Kyläkauppiaan haltuun. Eikä aikaakaan, kun apteekin ovet suljettiin, Ahne Apteekkari lähti kylästä eikä häntä sen koommin enää koskaan siellä nähty. Apteekin henkilökunta vapautui työtaakastaan, ja vapautensa sai takaisin myös kaksi kylän vanhainkodin lähihoitajaa, koska kyläpäälliköillä ei enää riittänyt rahaa heidän palkkansa maksamiseen.    

Ahneen Apteekkarin ikeestä vapautuneet kyläläiset odottavat edelleen luvattuja erikoistarjouksia Turvallisten Rohtojen hintoihin. He odottavat edelleen myös erikoistarjouksia leivän, maidon ja perunoiden hintoihin, vaikka niitä ei kukaan ole heille edes luvannut. Hyvä ja antelias Kyläkauppias puolestaan odottaa edelleen rikastumista Turvallisilla Rohdoilla, rahanpainokonetta ei apteekin raunioista löytynyt ja kaupan hyllyt ammottavat edelleen tyhjyyttään. Vanhat, köyhät ja sairaat ovat saaneet Turvallisesti vaivoikseen kivuliaan mahahaavan, märkivän ihottuman ja ikuisesti tukkoisen nenän ja odottavat vain kuolemaa.   

Sen pituinen se.   

 

********************

 

HATTIVATTINA APTEEKISSA

3.2.2019

 

Nyt puhutaan vanhustenhoidon ongelmista. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ikäihmisiä on hoidettava kunnioittavasti, hoidon on oltava laadukasta ja toiminnan eettisesti korkeatasoista. Takavuosina tehdyt rakenteelliset virheet tunnustetaan ja toimintatapoihin vaaditaan muutosta.

Prosessissa on tuttuja piirteitä myös apteekkinäkökulmasta. Meillä ollaan vielä tilanteessa, jossa palvelu on saatavilla koko maassa, laatu on korkeaa ja toimintaa ohjaavat terveydenhuollon eettiset periaatteet. Mutta muutosvoimat hengittävät niskaan. Pääomasijoittajat ja kansainväliset ketjut ovat saaneet haltuunsa apteekkitoiminnan Norjassa ja Ruotsissa, seuraavana listalla on Suomi. Myös duopolina toimiva päivittäistavarakauppa haluaa saada osansa lääkehuollon rahavirroista. Painostus nykyisen apteekkitoimintamallin murentamiseen on suuri. Muutoksen tarvetta perustellaan kustannustehokkuudella sekä ”leveämmillä hartioilla” velvoitteiden suorittamisessa. Kansan tuen saamiseksi julkisuuteen nostetaan tuon tuostakin yleistyksiä apteekkareiden miljoonatuloista ja pahoista teoista kaikilla elämän alueilla. 

En lähde tässä argumentoimaan apteekkijärjestelmän rakenteisiin liittyvistä kysymyksistä, niihin löytyy vastauksia esimerkiksi perjantaina 1.2.2019 julkistetusta STM:n lääkehuollon tiekartasta. Keskityn olennaiseen, eli lääkehuollon laatuun ja apteekkityön sisältöön.

Jouduin pari vuotta sitten paneelikeskusteluun, jossa käsiteltiin melko yksipuolisin argumentein apteekkitoiminnan ja lääkehuollon toimintaa ja tulevaisuutta. Tilaisuuden selkeä tavoite oli vakuuttaa kansa siitä, että on yhteiskunnan edun mukaista ”vapauttaa” lääkehuolto markkinavoimille. Apteekkarina sain kuulla edustavani ”hattivattien” ammattikuntaa, äänettömiä valkotakkeja, joiden olemassaolon tarkoitus on mysteeri. Minulle kerrottiin, että työni on yksinkertaista ja sen voisi hoitaa kuka tahansa - lääkärin määräämän lääkkeen ojentaminen asiakkaalle kun ei vaadi muuta osaamista kuin sisälukutaidon. Jos kaltaisistani ahneista riistäjistä päästäisiin, lääkkeiden hinnat laskisivat ja ihmisten elämä muuttuisi paremmaksi.

Tunnustan, että kansanedustajan antama palaute iski syvän haavan. Olenko uhrannut koko elämäni turhuuden ja itsekkyyden alttarille kouluttautuessani uralle, jonka viimeisessä vaiheessa olen edennyt apteekkariksi? Olenko uskonut vääriin asioihin? Eikö ammattitaidollani olekaan mitään merkitystä?  Onko yhteiskunnalle antamani panos asiansa hoitavana ammattilaisena ja tunnollisena veronmaksajana ollut moraaliton valinta? Näitä kysymyksiä pyöri mielessäni, eikä tunnelmaa nostanut se, että puoli somea vaikutti jakavan kansanedustajan käsityksen.  

Tapahtuman seurauksena aloin arvioida työtäni äärimmäisellä kriittisyydellä. Teenkö apteekissani oikeita asioita? Ohjaako toimintaani se, että asiakkaat saavat parhaan hyödyn henkilökunnan ammattitaidosta? Perustuvatko tekemäni ratkaisut asiakkaan etuun ja terveydenhuollon eettisiin periaatteisiin? Saavatko asiakkaat apteekissani tarpeidensa mukaista palvelua?

Voin hyvällä omallatunnolla vastata kaikkiin näihin kysymyksiin myönteisesti.

Vanhuspalveluissa ulkopuolistenkin on helppo havaita näkyvät laatupuutteet. Emme silti ymmärrä kaikkia niitä prosesseja, joiden seurauksena paras laatu palvelussa syntyy.  Sama pätee apteekeissakin. Asiakkaan palvelukokemusta mittaa se, saako hän tarvitsemansa lääkkeen. Mutta asiakkaat eivät pysty arvioimaan sitä, mistä kaikesta tämä helpolta vaikuttava lopputulos koostuu. Miten riittävä varasto rakentuu, miten varmistetaan edullisimpien lääkkeiden saatavuus, miten ”apteekin kassalla” arvioidaan muutamassa minuutissa jokaisen asiakkaan lääkityksen kokonaisuus, lääkehoitoon ja lääkkeen toimittamiseen mahdollisesti liittyvät ongelmat, kustannusten hallinta ja lääkekorvauksen peruste, lääkemääräyksen ja lääkärin antaman ohjeen sisältö, asiakkaan tiedon tarve ja muut tilanteeseen vaikuttavat asiat. Arvion perusteella ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin, jonka lopputuloksena asiakas useimmiten poistuu apteekista mukanaan lääke ja ymmärrys siitä, miten sitä käytetään. Mutta ei aina. Seulaan tarttuu myös ongelmia ja selvitettäviä asioita, joiden ratkominen on apteekkien perustyötä. 

Tämä suoritus vaatii vuosien koulutuksen ja käytännön työn kautta syntyvän kokemuksen. Sen tavoite on varmistaa lääkehoidon turvallisuus ja edullisuus asiakkaalle, joka ei edes huomaa, kuinka paljon tietoa farmaseutti tai proviisori tarkistaa ja arvioi lääkettä toimittaessaan.        

Apteekkarina vastuullani on varmistaa, että apteekkini suoriutuu mahdollisimman hyvin niistä tehtävistä, joita varten se on olemassa. Proviisorin tutkinnon suorittaneena osallistun myös apteekin perustyöhön ja tiedän täsmälleen, minkälaista palvelua apteekissani tarjotaan. Olen siitä ylpeä.      

    

***************************

 

TAKKUAVAT TOIMITUKSET

30.12.2018

Vuoden viimeiset viikot ovat apteekeissa vilkasta aikaa. Vuosittaisen lääkkeiden lisäkorvausrajan ylittäneet hakevat lääkkeitään, kun ne vielä saa 2,5 eurolla. Myös vuoden alusta kerrytettävä 50 euron alkuomavastuu on kannuste lääkeostoille vielä tämän vuoden puolella. Apteekin hyllyt tyhjenevät, ja niihin pitäisi saada täydennystä. Mutta se on liikaa pyydetty.  Jouluna olimme kokonaisen viikon täysin omavaraisia. Lääketukkukauppa toimitti perjantaina 21.12 tilatut lääkkeet vasta torstaina 27.12 ja kylmäsäilytystuotteet perjantaina 28.12. Perjantaina 28.12. tilatut lääkkeet tulevat toivottavasti maanantaina 31.12, mutta kylmäsäilytystä vaativat tuotteet saamme vasta torstaina 3.1. Apteekki on kuitenkin joka päivä avoinna joulupäivää ja uudenvuoden päivää lukuun ottamatta.

 

Pidän tilannetta kohtuuttomana. Apteekeilta vaaditaan pitkiä aukioloaikoja ja palvelua joka päivä. Lääketukkukauppa kuitenkin lomailee juuri niinä viikkoina, jolloin apteekeissa on vuoden kiireisin aika. Mikään apteekki ei pysty varautumaan aukottomasti useiden päivien tarpeisiin, eikä kalliita kylmäilytysvalmisteita voi tilata etukäteen siinä toivossa, että joku niitä tarvitsee. Lääkkeiden saatavuuden varmistaminen tulisi olla koko lääkejakeluketjun velvoite, ei ainoastaan apteekkien.

 

Tästä tilanteesta kärsivät ennen kaikkea asiakkaat. Periaatteessa apteekki ei voi lähettää laskua Kelaan lääkkeestä, jota ei ole luovutettu asiakkaalle. Jos lisäkorvausrajan ylittänyt asiakas tilasi apteekista kalliin rajatusti peruskorvattavan lääkkeen 28.12., hän saa sen vasta tammikuussa 2019. Silloin hän maksaa siitä 572 euron + 2,50 euron omavastuuosuuden ennen Kelan lisäkorvausta. Jos lääke toimitetaan vuoden 2018 puolella, on hinta asiakkaalle 2,50 euroa.

 

Tässä tilanteessa on ajattelemisen aihetta myös lääkekorvausjärjestelmän kehittäjille. Luulisi, että nykyisen teknologian aikana voisimme saada järjestelmän, joka ei luo koko kansalle yhtä aikaa syntyviä kannusteita lääkkeiden hamstraukseen tai kuormita sairaita ihmisiä suurilla omavastuiden kertamaksuilla heti vuoden alussa.            

 

******************************************

SATTUU JA TAPAHTUU

3.12.2018

 

Taannoin jäi arkikuvien päivitys facebookiin kesken, kun töissä ei koskaan tapahtunut mitään erityistä. Nyt olin pari päivää poissa kustannuspaikalta, ja jopas alkoi tapahtua.

 

Eikä pelkästään kivoja asioita.  

 

Apteekin meriakvaarion otsonitasapaino häiriintyi levänpoiston yhteydessä, ja kaunis keltainen välskärikalamme ui kalojen taivaaseen. Henkilökunta järjesti hiljaisen hetken akvaarion vieressä, ja meillä kaikilla on paha mieli. Kaloihinkin voi kiintyä. Akvaario tuo valtavasti iloa työpäiviimme.

 

Myrsky repi apteekin ulko-oven sijoiltaan sillä seurauksella, että avausmekanismi hajosi tuusan nuuskaksi eikä ovea saanut kunnolla auki eikä kiinni. Tämä oli jo aika mones kerta, vakuutusyhtiö on saanut meistä kanta-asiakkaan. Lisäksi katon romahdus, kuusi murtoa, vesivahinko…luulen, että OP-Vakuutus järjestäisi juhlat jos siirtyisin kilpailijan asiakkaaksi.   

 

Saimme ikävän puhelun. Lääkäri oli vahingossa kirjoittanut potilaalleen reseptin aikaisemman potilaan nimellä. Henkilö oli sitten hakenut lääkkeen meiltä lääkärin antamalla potilasohjeella. Potilasohje tai kela-kortti riittävät valtuutukseksi lääkkeen hakemiseen, ja puolesta-asiointi niiden avulla on tavallista.  Asia ei siten herättänyt apteekissa kummastusta, eikä asiakaskaan huomannut potilasohjeessa ja lääkkeen ohjetarrassa olevaa väärää nimeä. Lääke oli kuitenkin ”oikea” ja asianomaiselle henkilölle tarkoitettu, joten sen käyttöön liittyvä neuvontakaan ei aiheuttanut kysymyksiä. Ongelma syntyi siitä, että aikaisempi potilas oli havainnut Omakannassa nimelleen kirjoitetun oudon lääkkeen ja vihastunut asiasta. Nyt keskustellaan siitä, kuka on syyllinen ja mihin.

        

Apteekkimme on ollut viime päivinä monella tapaa suosittu. Eläinlääkereseptien väärennyskopla käväisi asioimassa ja onnistui huijaamaan henkilökuntaa. Resepti oli asiallinen ja käyttötarkoitus annostuksineen kohdallaan, joten moppe sai pamit. Onneksi vain eläinlääkärit kirjoittavat vielä paperireseptejä. Ennen eReseptiaikaa reseptiväärennökset olivat päivittäinen riesa. Henkilökunta oli harjaantunut havaitsemaan ne ja vain taitavimmat onnistuivat saamaan lääkkeitä. Nyt ote on selvästi herpaantunut. Pojista jäi onneksi kivat kuvat valvontakameraan, ja ne toimitettiin poliisille.

 

Pääsimme mukaan myös Fimean haamuasiakastutkimukseen, josta saimme tulokset tänään. Pärjäsimme ihan kohtuullisesti, mutta aina on parantamisen varaa. Tämä on tehokas ja hyvä tapa motivoida meitä työssämme. Hienoa, että Fimea jatkaa Tippa-projektin perinnettä! Meille saa tulla toistekin!

 

Mieltä lämmitti kovasti, kun tuttu asiakas muisti apteekkaria itsenäisyyspäivän kukkasella. Huomenna laitetaan joulukuusi, ja ensi viikolla soi apteekin joulujazzit Malmitalossa. Kaikesta selvitään.  

********************************* 

TEHOTONTA TOIMINTAA

23.11.2018

Viime vuosina olemme saaneet apteekeissa kuulla olevamme tehottomia. On ihmetelty, mikä siinä pahvipakettien siirtämisessä on niin vaikeaa. On tehty ehdotuksia siitä, että toiminta hoidettaisi tekoälyllä ja jakeluroboteilla. Tai päivittäistavarakaupassa, joka sentään on logistiikan asiantuntija.

No, minäpä kerron oman näkemykseni asiaan. Teen sen tuoreella omakohtaisella esimerkillä apteekin perustyöstä. Tarina voi lukijasta riippuen olla kertomus myös toiminnan tehottomuudesta, tai sitten ihan jostain muusta. Riippuu siitä, millä asenteella sitä lukee. Asiaan vaikuttaa varmasti myös se, mihin rooliin itsensä tämän tarinan osapuolena asemoi.

Nuorehko asiakas saapui apteekkiin apuvälinettä käyttäen saattajan kanssa. Hän pyysi lääkettä, joka hänelle oli määrätty edellisen päivän sairaalareissun yhteydessä. Avasin hänen tietonsa ja totesin, että edelliseltä päivältä ei löytynyt lääkemääräystä. Lääkelista oli kuitenkin pitkä, ja sen perusteella ymmärsin asiakkaani olevan vakavasti sairas. Kysyin häneltä lääkkeen käyttötarkoitusta (nimeä asiakas ei muistanut), ja sen kuultuani ymmärsin lääkehoidon välittömän aloituksen olevan potilaalle elintärkeää.

Arvelin, että lääkäri oli unohtanut tehdä lääkemääräyksen ja minun olisi nyt saatava hänet jostain kiinni.
Kysyin tarkempia tietoja siitä, missä asiakastani oli hoidettu. Hän ei tiennyt sairaalan osastoa eikä muistanut lääkärin nimeä, mutta onneksi hän löysi papereidensa joukosta lähetteen tutkimuksiin. Sen perusteella osasin kohdentaa puheluni suuren sairaalan tietylle toimialalle.

Ensimmäinen puhelu keskuksen kautta oli huti, mutta sain uuden numeron. Toisessa numerossa minulta tiedusteltiin, miksi en soittanut suoraan lääkärille. Hyvä kysymys - olisin kyllä soittanut, jos olisin tiennyt kenelle. Kolmas puhelu osui viimein henkilölle, joka ymmärsi tilanteen, pääsi käsiksi potilastietoihin ja jäljitti hoitavan lääkärin. Lääkäri oli parhaillaan leikkaussalissa, eikä vapautuisi vielä pitkään aikaan. Potilasasiakirjoista löytyi kuitenkin merkintä lääkityksestä, ja hoitaja onnistui löytämään toisen lääkärin, joka potilastietoihin perehdyttyään kirjoitti puuttuvan reseptin.

Tähän kaikkeen kului aikaa puolisen tuntia. Lopulta saatoin toimittaa lääkkeen asiakkaalle. Tai siis sen edullisemman vaihtoehdon, joka maksoi 17 euroa vähemmän kuin lääkärin määräämä alkuperäisvalmiste. Asiakas maksoi lääkkeestään 4,60 euroa ja poistui paikalta. Ei vuodattanut kiitoksen sanoja tai ollut muutenkaan erityisen vaikuttunut saamastaan palvelusta. Eikä tarvitse ollakaan, se oli osa apteekin peruspalvelua. Sitä työtä, jonka tarkoitus on varmistaa, että lääkehoidot toteutuvat niin kuin on tarkoitettu ja ihmisillä on käytössään ne lääkkeet, joita he tarvitsevat.

****************************


 

MUUTOKSEN TUULET PUHALTAVAT

 19.11.2018

Muuttuvassa maailmassa menestyvät vain ne, jotka pitävät silmänsä auki, oppivat jatkuvasti uutta ja sopeutuvat toimintaympäristön muutoksiin. Jos muutoksen tarvetta ei näe, voi yhtäkkiä havaita elävänsä maailmassa, jota ei enää ole. 

Joidenkin tahojen mielestä apteekit ovat jääneet kehityksen kelkasta.  Se on puppupuhetta, jonka esittäjät ajavat omia pyrkimyksiään, mutta tottahan se on, että apteekkien on pysyttävä mukana ajassa ja kehitettävä palveluaan asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Se ei ole säädellyssä toimintaympäristössä kuitenkaan aivan helppoa. Kynnys toiminnan muutoksille on tarkoituksella asetettu korkealle, sillä lainsäätäjä haluaa apteekkien keskittyvän perustehtäväänsä: Lääketurvallisuutta tai lääkkeiden saatavuutta ei saa vaarantaa. Silti esimerkiksi influenssarokotteiden antaminen, terveydenhoitajan vastaanotto tai videoapteekkipalvelu helpottaisi asiakkaiden elämää.    

 

Annosjakelu on hyvä esimerkki palvelusta, jonka rakentaminen tyhjästä oli työlästä ja käyttöönotto kesti lähes vuosikymmenen. Se ei olisi onnistunut ilman ammattikunnan sisäistä visiota ja kärsivällisyyttä, joka edellytti myös merkittävää taloudellista pitkäjänteisyyttä. Nyt annosjakelun merkitys tunnustetaan jo laajasti, mutta ongelmana on edelleen palvelun rahoitus. Tiedostan tämän juuri nyt erityisen selvästi, kun olen jättämässä tarjousta kaupungin annosjakelukilpailutukseen. Tarjouksen tekeminen vaatii itsensä kovettamista. Tiedän, että voittajan hinta on kipurajalla tai sen alapuolella.  Jos voitan, kadunko jälkeenpäin hintaa, joka juuri ja juuri kattaa kustannukset, ellei mitään odottamatonta tapahdu?  Jos häviän, kadunko jälkeenpäin, etten ottanut suurempaa riskiä? Ja onko tällä pohdinnalla mitään merkitystä, jos Ylivertainen Annosjakelukilpailija haukkaa koko potin lakiin kirjoitetun kilpailuedun turvin?  En varmasti ole ainoa, joka tätä miettii. Mutta yrittäjän elämään kuuluu riskinotto, myös apteekissa.

Olen varma, että apteekkien toiminta on vuosikymmenen kuluttua erilaista kuin tänään. Rukoilen, että muutos näkyy ammatillisena kehittämisenä, uusien lääkehuollon palvelujen lisääntyneessä tarjonnassa ja ihmisten lääkitysturvallisuuden parantumisessa. Näen painajaisia siitä, että apteekeista on tehty hyvinvointi-terveys-ja kauneuskauppoja, joissa lääkkeet ovat sisäänheittotuotteita ja lääkehuollon palvelut on siirretty takaseinustalle, pois häiritsemästä iloista shoppailua.