Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Tervetuloa sivuilleni! 

Olen 55-vuotias kokenut kunnallispoliitikko Vantaalta.  Olen perehtynyt erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksiin toimittuani pitkään Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä ja sen jaoston puheenjohtajana.

Minulla on kokemusta myös erikoissairaanhoidon järjestämiseen liittyvistä asioista HUS- apteekin, HUS Psykiatrisen sairaanhoidon lautakunnan ja HYKS-sairaanhoitoalueen lautakunnan puheenjohtajuuksien kautta. 

Haluan jatkossakin olla mukana huolehtimassa siitä, että Vantaan asukkaille on tarjolla riittävät ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Nyt on aika vaikuttaa, koska sote-uudistus tulee muokkaamaan palvelurakenteita merkittävällä tavalla. Meillä on nyt mahdollisuus ajatella kokonaisuutta uudella tavalla sekä kehittää ja parantaa palveluja! 

Näillä sivuilla voit tutustua ajatuksiini   ajankohtaisista asioista ja ehdotuksiini siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja  tulevaisuudessa parannetaan.

Lapsen paikka

Lähetetty 12.3.2017

Perheille on tarjottava mahdollisuus valita heidän elämäänsä sopivin tapa järjestää lapsensa varhaisvuosien hoito.

Viime marraskuussa Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin Turun yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Sen pääviesti oli, että alle kolmevuotiaina päivähoidon aloittaneet lapset kouluttautuvat aikuisena pidemmälle kuin kauemmin kotihoidossa olleet ikätoverinsa. Lehden mukaan he jatkavat todennäköisemmin opintojaan peruskoulun jälkeen ja suorittavat ylioppilastutkinnon. He pääsevät myös kotihoidossa pitkään olleita lapsia todennäköisemmin opiskelemaan yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Sen vuoksi artikkelissa suositeltiin lasten laittamista varhaiskasvatuksen piiriin mahdollisimman varhain, koska päivähoidon positiivinen vaikutus alkoi  jo 1-vuotiaista lähtien.

Tutkimus sai runsaasti mediahuomiota mutta runsaasti myös kritiikkiä. Lopulta myös tutkimuksesta vastaava professori myönsi, että kun otettiin huomioon vanhempien koulutuksen lisäksi myös työttömyys ja perheen tulot, ei päivähoidon aloitusiällä enää ollutkaan suoraa vaikutusta koulumenestykseen. Siihen ei myöskään käytännössä vaikuttanut se, aloittiko lapsi päivähoidossa yksi-, kaksi- vai kolmivuotiaana. Tutkimus osoitti lähinnä sen, että päivähoidolla ei ole negatiivista vaikutusta lapsen tulevaan koulutukseen.

Aika lailla erilainen päätelmä kuin se, minkä lehdestä olimme lukeneet.

Episodi kertoo kriittisen medialukutaidon tarpeesta. Se kertoo myös keinoista, joita käytetään vellovassa keskustelussa koskien päivähoitoa, varhaiskasvatusta sekä vanhempain- ja hoitovapaata. Tulokulmina voivat olla naisten tasa-arvon ja työurien edistäminen, naisten ja miesten työnantajien tasa-arvon lisääminen, talouspoliittiset näkökohdat tai varhaiskasvatuksen ammattilaisten merkityksen korostaminen. Valitettavan harvoin se on lapsen etu. 

Arvostan päivähoidon henkilökuntaa suuresti. He ovat yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämätön ammattikunta. Heidän työnsä ansiosta lapset saavat hyvän alun elämälleen.

Uskon kuitenkin myös vanhempien kykyyn huolehtia omista lapsistaan. Uskon, että ensimmäiset vuotensa kotihoidossa viettävät lapset varttuvat yhtä fiksuiksi ja osaaviksi kuin päivähoidossa olleet ikätoverinsa. Ja erityisesti uskon siihen, että perheille on tarjottava mahdollisuus valita heidän elämäänsä sopivin tapa järjestää lapsensa varhaisvuosien hoito.  

Ilahduin dosentti, lastenpsykiatri Jari Sinkkosen 4.3. Helsingin Sanomissa julkaisemasta kirjoituksesta Varhaiskasvatus on täynnä sana­helinää – alle 3-vuotias ei tarvitse kasvatusta vaan tuttujen ja turvallisten ihmisten ­läheisyyttä”. Se kannattaa lukea. Empiirisiin kokemuksiin perustuen olen samaa mieltä.