Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Tervetuloa apteekkarin ajatushautomoon 

Kirjoittelen blogissani lääkkeistä, apteekeista, lääkehuollon palveluista, sosiaali- ja terveydenhuollosta ja muista mieltäni askarruttavista asioista.  

Edustan näkemyksissäni vain itseäni ja olen valmis muuttamaan käsityksiäni, jos muutostarpeelle on hyvät perustelut.

 

 

  

 

ANNOSJAKELUKILPAILUTUS

3.5.2019

 

Osallistuin Helsingin kaupungin annosjakelukilpailutukseen ja meitä onnisti. Saimme apteekkiin parisataa uutta kotihoidon asiakasta.   

 

Uudet asiakkaamme ovat olleet vuosia toisen apteekin annosjakeluasiakkaita. Asiakkaiden siirtäminen apteekista toiseen on ollut melkoinen urakka sekä luopuvalle apteekille, meille että kotihoidolle.  

 

Aluksi sovimme luopuvan apteekin kanssa toimenpiteistä, joilla lääkehoidon jatkuvuus siirtymävaiheessa varmistettiin. Viimeisen tilauksen tehtyään he  poistivat annosjakeluvaraukset meille siirtyvien asiakkaiden lääkkeistä. Kotihoito keräsi kotikäyntien yhteydessä allekirjoitukset tarvittaviin sopimuksiin (2 kpl) ja laati jokaiselle asiakkaalle kunnan maksusitoumuksen kilpailutettuun annosjakelumaksuun. Me aloitimme sopimusten perusteella asiakas- ja laskutustietojen tallettamisen laskutusjärjestelmään. Farmaseutit selvittivät kotihoidosta ja edellisestä apteekista asiakkaiden annosjakelulääkityksen ja siirsivät tiedot reseptikeskuksesta annosjakeluohjelmaan.  Ensimmäistä annosjakelutilausta edeltävään valmisteluun kului useita kymmeniä työtunteja. Työ oli äärimmäisen tarkkaa ja se vaati täydellistä keskittymistä. Virheitä ei saanut tapahtua eikä mikään yksityiskohta voinut jäädä huomaamatta. Sen ohella mapitettiin satoja dokumentteja, laadittiin uusia toimintaohjeita ja kehitettiin työprosesseja.

 

Vaikka olinkin erittäin iloinen uusista asiakkaista, vietin unettomia öitä miettien, mitä kaikkea kamalaa voi tapahtua. Onko lääkitysten ja annostusten kirjaaminen varmasti tehty huolellisesti ja tiedot tarkistettu riittävän monta kertaa? Onhan meille ilmoitettu kaikki siirtyvät asiakkaat, ettei kukaan jää ilman lääkkeitä? Ei kai lääkitysmuutostietoja ole jäänyt jossain portaassa siirtymävaiheen jalkoihin? Mitä, jos kotihoidon työntekijöiden (heitä on noin 100) ilmoituksia lääkitysmuutoksista meneekin väärään paikkaan tai he eivät osaa käyttää uutta versiota sähköisestä tiedonvälitysjärjestelmästä? Vaikka tiedän, että kaikki tekivät parhaansa ja enemmänkin, en voinut olla varma siitä, että kaikki menee nappiin.  Eikä näissä hommissa ole tapana ottaa riskejä.

 

Huoleni eivät olleet aiheettomia – itse asiassa ne kaikki taisivat realisoitua. Onneksi asiat ovat tähän mennessä aina kuitenkin järjestyneet eikä kenellekään ole aiheutunut haittaa. Tosin taitava ja joustava henkilökuntamme on joskus vaikuttanut hieman uupuneelta.     

 

Rankka aloitusvaihe on nyt takana, mutta annosjakelu työllistää henkilökuntaa monin eri tavoin joka ikinen päivä. Normaalien annosjakelutilausten ja toimitusten lisäksi annosjakelufarmaseutit ovat koko ajan yhteydessä kotihoitoon, josta sataa jatkuvalla syötöllä uusia tilauksia, lääkitysmuutoksia, kysymyksiä ja selvitettäviä asioita. Farmaseutit toimittavat lääkereseptejä uudistettavaksi ja ovat kiireellisissä tai epäselvissä asioissa yhteydessä lääkäriin monta kertaa viikossa. Kuljetamme lääkkeitä kotihoidon yksikköön käytännössä joka päivä, joskus useamman kerran. Vastaamme asiakkaiden ja heidän omaistensa kysymyksiin annosjakelusta ja neuvomme muuttuneista laskutusjärjestelyistä. Kaiken tämän hoidamme vastuullisesti ja hymyssä suin, mutta kokonaisuutena tilanne on mielestäni kummallinen. Kaupunki kilpailutti annosjakelun kuljetuksineen (2xviikossa). Annosjakelussa ei kuitenkaan ole kysymys lääkevalmisteiden pussitus- ja kuljetuspalvelusta. Jokaisen asiakkaan lääkitys on käyttäjälleen räätälöity ja jatkuville muutoksille altis kokonaisuus, jonka onnistunut toteutus kotihoidossa edellyttää useiden ammattilaisten jatkuvaa saumatonta yhteistyötä ja monenlaista asiantuntijuutta sekä jatkuvaa toimintavalmiutta. Kilpailutuksessa apteekin ammattityölle ei kuitenkaan edes pyydetty hintaa.

 

Kaupungin kannalta kilpailutus oli lottovoitto, mutta apteekkarina ja lääkealan ammattilaisena kyseenalaistan sen mielekkyyden monesta eri lähtökohdasta.

 

Kyllä apteekeissa tiedetään, miten vaativaa työtä annosjakelutoiminta on. Asiakkaat ovat kuitenkin apteekin toiminnan elinehto, ja niiden säilyttämiseksi apteekit ovat valmiita tekemään työtä naurettavilla ehdoilla. Palvelun hinnoittelun määrää se, mitä apteekit joutuvat maksamaan alihankkijalleen annospussien tekemisestä. Annosjakeluyksiköiden välinen kilpailu markkinaosuuksista on kovaa, ja hinnat on vedetty kipurajalle. Pärjätäkseen kilpailutuksessa apteekit eivät voi lisätä sen päälle juuri mitään.  Apteekkien alihankkijat siis päättävät käytännössä siitä, millä hinnalla apteekit pystyvät palvelua tarjoamaan, mitkä apteekit kilpailutuksissa pärjäävät ja mille tasolle annosjakelun hinnat asettuvat. Apteekit ovat täysin alihankkijoidensa armoilla ja saavat annosjakelukilpailutuksissa vain työn ilon. Tilanne ei ole terve.   

 

Lääkehoito on keskeinen osa potilaan hoitoprosessia, johon osallistuvat kotihoidon lisäksi lääkäri ja apteekki. Sillä, että tässä ketjussa edes joku tuntee potilaan ja hänen historiansa, on merkitystä hoidon lopputulokselle. Usein se pysyvin toimija on apteekki. Annosjakelukilpailutukset ja niiden seurauksena muutaman vuoden välein tapahtuvat sairaiden ja toimintakyvyttömien ihmisten lääkitysten massasiirrot apteekeista toisiin ovat riski lääkitysturvallisuudelle. Lisäksi kilpailutukset ovat epäreiluja asiakkaille, joista monet joutuvat siirtymään ”omasta” apteekistaan kunnan valitseman apteekin asiakkaaksi, vaikka se sijaitsisi toisella paikkakunnalla. Tilannetta voi hyvin verrata siihen, että Helsingin kaupungin kotihoito kilpailutettaisiin ja se siirtyisi Tampereen hoidettavaksi.  

 

Kilpailutuksen sijasta asiaan tulisi löytää ratkaisu, joka varmistaisi annosjakelupalvelun saatavuuden kaikille kohtuullisin ja mieluiten yhdenvertaisin edellytyksin tavalla, joka ei vaaranna lääkitysturvallisuutta. Se voisi löytyä palveluseteleistä tai käänteisestä kilpailutuksesta, jossa kunta määrittelee lääkehoidon kokonaispalvelun hinnan annosjakeluineen. Paras ratkaisu olisi kuitenkin annosjakelun hinnan sisällyttäminen lääketaksa-asetukseen lääkevalmistuksen tavoin. Silloin kaikki halukkaat apteekit voisivat toimia palveluntuottajina ja lääkkeensä itse maksavilla asiakkailla olisi mahdollisuus valita oma apteekkinsa.     

 

*************************************************************** 

 

 

 

 

 

 

TEHOTONTA TOIMINTAA, OSA 2. Huhtikuu ja hintaputket

6.4.2019

Neljä kertaa vuodessa apteekin varasto on kovilla, kun viitehintajärjestelmän uudet hintaputket tulevat voimaan ja lääkkeiden hinnat myllätään. Kun korvattavien lääkkeiden valikoima supistuu ja osa peruslääkkeistä putoaa hintaputkesta, saa reseptejä toimittaessa jännittää, minkälainen vaihtoehtojen valikoima koneesta avautuu. Tavoite on, että putkivalmiste löytyy varastosta, mutta vielä mukavampaa on, jos asiakkaalle voi toimittaa hänelle ennestään tutun lääkkeen.

 

Teen ison työn ennen jokaisen hintaputken voimaantuloa varmistaakseni, että meillä on varastossa edullisimmat lääkkeet ainakin niistä tuoteryhmistä, joilla on oletettavasti menekkiä seuraavan kahden viikon aikana. Ennustaminen on kuitenkin vaikeaa, ja yllätyksiä tulee molempiin suuntiin. Joskus hintaputken halvimmat vaihtoehdot hupenevat hetkessä, niitä joutuu tilaamaan päivittäin lisää ja ne lunastavat paikkansa lääkevarastossamme pysyvästi. Tai sitten Suomen markkinoiden ovea koputelleet tropit eivät halvasta hinnasta huolimatta herätä asiakkaissa luottamusta vaan jäävät hyllyyn keräämään pölyä ja muuttuvat lopulta ongelmajätteeksi. Niin tai näin, kaikki apteekissa huokaisevat helpotuksesta, kun kuukauden puolivälissä putket taas täyttyvät ja voidaan palata normaaliin päiväjärjestykseen.

Viitehintajärjestelmä on apteekeille työläs, mutta sen hyödyt lääkekustannusten hallinnassa ovat kiistattomat. Yhteiskunta ja Kela säästävät sen ansiosta vuosittain miljoonia euroja. Asiakkaille järjestelmän ymmärtäminen on joskus vaikeaa. Siitä esimerkkinä seuraava dialogi huhtikuun alkupäiviltä.

- Minä: Tästä valmisteesta on nyt vain yksi hintaputkessa oleva vaihtoehto, ja se on eri valmiste, kuin mitä olette aikaisemmin käyttänyt. Hintaero on 95 senttiä, ja jos lääkettä ei vaihdeta, joudutte maksamaan sen verran ylimääräistä ilman kela-korvausta. Vaihdanko valmisteen?

- Asiakas: Ilman muuta vaihdetaan halvempaan.

- Minä: Annos on puolitoista tablettia päivässä.  Varmistan vielä, että tabletissa on jakouurre (haen pakkauksen)...hmm...ei se tästä selviä, tabletit on pakattu läpinäkymättömään folioon. No, tarkistan asian Pharmacasta....(avaan tietokannan ja teen haun)...jaahas, ei löydy, onkin sellaisen firman lääke, joka ei toimita tietoja Lääketietokeskukselle. Katsotaanpa Terveysportista, jospa siellä olisi kattavammat tiedot.....( avaan tietokannan ja teen haun) .... täältähän se valmisteyhteenveto löytyy...(selaan pitkää tekstiä löytääkseni valmisteen kuvauksen)....ei täällä ole mainintaa jakouurteesta, joten sitä ei todennäköisesti ole.

- Asiakas: Enhän minä sitten voi ottaa sitä halvempaa!
 
- Minä: Ei vaihdeta, minä kirjoitan Kelalle, että ei voi vaihtaa, kun ei ole jakouurretta. Ei vaikuta sitten korvaukseen.

- Asiakas: Lähettääkö Kela minulle laskun?

- Minä: Ei lähetä. (Lievää ironiaa:) jos tulee seuraamuksia, niin niistä vastaa apteekki.

- Asiakas (tuohtuneena): No se on kyllä IHAN OIKEIN!

- Minä: ??????........ se tekisi 5,40 euroa.

 
Ja niin vaihtoi pahvipaketti omistajaa.

 

 

 

*****************************************************************

 

 

TARINA SUURESTA JOHTAJASTA JA PIENESTÄ KYLÄSTÄ

 

 

21.3.2019

 

 

Olipa kerran kaukaisessa maassa Suuri Johtaja, joka halusi kertoa pienen kylän yksinkertaisille asukkaille kuinka paljon hän heistä välittää. Osoitukseksi rakkaudestaan Suuri Johtaja lupasi lisätä kyläkaupan puolityhjille hyllyille jokapäiväisen leivän, maitotölkin ja perunapussin viereen Turvalliset Rohdot, joilla nälkäinen kansa voi hoitaa kovan elämän aiheuttamat vaivat, kuten päänsäryn, naarmut ja nuhan.

 

 

Turvalliset Rohdot eivät olleet mitä tahansa tuotteita, vaan maagisia kansan onnellisuutta, hyvinvointia ja kyläkaupan vaurautta lisääviä ihmelääkkeitä. Tiedettiin, että ne olivat Ahneen Apteekkarin hallussa.   

 

 

Kerrottiin myös, että Turvallisten Rohtojen lisäksi Ahneella Apteekkarilla oli rahanpainokone, jolla hän takoi vuodesta toiseen kohtuuttomia rikkauksia, vaikka vanhat, köyhät ja sairaat kyläläiset olivat vanhoja, köyhiä ja sairaita. Ikä tosin näkyi myös apteekkarin uurteisilla kasvoilla, ja kylällä kuiskittiin hänen tapaavan perhettään vain viikonloppuisin. Se sai kyläläiset pohtimaan, mikä oli ajanut korkeasti koulutetun ja pitkän uran tehneen apteekkarin apteekkariksi pieneen syrjäiseen kylään, jossa lääkäriäkään ei ollut nähty enää vuosiin. Olivatko syynä Suuren Johtajan paljastamat Turvalliset Rohdot vai rahanpainokone? Mietittiin, oliko oikein, että apteekkari vain painoi rahaa, kun muut joutuivat tekemään työtä sen eteen? Ja vaikka kyläpäälliköt arvostivat apteekkarin maksamia muhkeita veroja, niin jotain hämärää asiassa täytyi olla, koska kylillä siitä puhuttiin.

 

 

Konkreettinen osoitus apteekkarin ahneudesta olivat apteekin viisi työntekijää, joiden kanssa apteekkari väsymättä palveli kylän asukkaita. Päivästä toiseen apteekin väki kuunteli asukkaiden huolia, toimitti lääkkeitä, uusi reseptejä, selvitti monimutkaisia ongelmia, lohdutti sairastuneita, neuvoi ihmisiä lääkkeiden käytössä ja opasti heitä sairautensa hoidossa.

 

Oli jo aikakin moisen menon päättyä.

 

 

Suuren Johtajan ”erikoistarjouksen” ansiosta Ahne Apteekkari sai ansionsa mukaisesti. Turvalliset Rohdot siirtyivät hyvänä ja anteliaana tunnetun Kyläkauppiaan hyllyille. Eipä aikaakaan kun apteekin ovet suljettiin, Ahne Apteekkari lähti kylästä eikä häntä sen koommin enää koskaan siellä nähty. Apteekin henkilökunta vapautui työtaakastaan, ja vapautensa sai takaisin myös kaksi kylän vanhainkodin lähihoitajaa, koska kyläpäälliköillä ei enää riittänyt rahaa heidän palkkansa maksamiseen.    

 

 

Ahneen Apteekkarin ikeestä vapautuneet kyläläiset odottavat edelleen luvattuja erikoistarjouksia Turvallisten Rohtojen hintoihin. He odottavat edelleen myös erikoistarjouksia leivän, maidon ja perunoiden hintoihin, vaikka niitä ei kukaan ole heille edes luvannut. Hyvä ja antelias Kyläkauppias puolestaan odottaa edelleen rikastumista Turvallisilla Rohdoilla, rahanpainokonetta ei apteekin raunioista löytynyt ja kaupan hyllyt ammottavat edelleen tyhjyyttään. Vanhat, köyhät ja sairaat ovat saaneet Turvallisesti vaivoikseen kivuliaan mahahaavan, märkivän ihottuman ja ikuisesti tukkoisen nenän ja odottavat vain kuolemaa.   

 

Sen pituinen se.    

 

 

 *******************************************************************************

 

 

 

 

HATTIVATTINA APTEEKISSA

 

3.2.2019

 

 

 

Nyt puhutaan vanhustenhoidon ongelmista. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ikäihmisiä on hoidettava kunnioittavasti, hoidon on oltava laadukasta ja toiminnan eettisesti korkeatasoista. Takavuosina tehdyt rakenteelliset virheet tunnustetaan ja toimintatapoihin vaaditaan muutosta. Palvelujen omistajuus, henkilökunnan riittävyys ja osaaminen ovat keskustelun ytimessä.

  

Prosessissa on tuttuja piirteitä myös apteekkinäkökulmasta.

 

Olemme toistaiseksi tilanteessa, jossa apteekkipalvelut ovat saatavilla koko maassa, niiden laatu on korkea ja toimintaa ohjaavat terveydenhuollon eettiset periaatteet. Mutta muutosvoimat hengittävät niskaan. Pääomasijoittajat ja kansainväliset lääketukkukauppaketjut ovat saaneet haltuunsa apteekkitoiminnan jo Norjassa ja Ruotsissa, seuraavana tavoitteena on Suomi. Myös duopolina toimiva päivittäistavarakauppa haluaa saada osansa lääkehuollon rahavirroista. Painostus nykyisen apteekkijärjestelmän murentamiseen on suuri. Muutoksen tarvetta perustellaan ketjujen "kustannustehokkuudella" sekä ”leveämmillä hartioilla” velvoitteiden hoitamisessa. Kansan tuen saamiseksi julkisuuteen nostetaan tuon tuostakin yleistyksiä apteekkareiden miljoonatuloista ja pahoista teoista kaikilla elämän alueilla.  

 

 

Perusteluja lääkehuollon rakenteisiin löytyy esimerkiksi perjantaina 1.2.2019 julkistetusta STM:n lääkehuollon tiekartasta, enkä käsittele niitä tässä sen enempää. Keskityn  apteekkityön sisältöön ja lääkehuollon laatuun. Varoitan, tekstissä on traumanpurkua.

 

 

Jouduin pari vuotta sitten paneelikeskusteluun, jossa käsiteltiin melko yksipuolisin argumentein apteekkitoiminnan ja lääkehuollon toimintaa ja tulevaisuutta. Tilaisuuden selkeä tavoite oli vakuuttaa kansa siitä, että on yhteiskunnan edun mukaista ”vapauttaa” lääkehuolto markkinavoimille. Apteekkarina sain kuulla edustavani ”hattivattien” ammattikuntaa, äänettömiä valkotakkeja, joiden olemassaolon tarkoitus on mysteeri. Minulle kerrottiin, että työni on yksinkertaista ja sen voisi hoitaa kuka tahansa - lääkärin määräämän lääkkeen ojentaminen asiakkaalle kun ei vaadi muuta osaamista kuin sisälukutaidon. Jos kaltaisistani ahneista riistäjistä päästäisiin, lääkkeiden hinnat laskisivat ja ihmisten elämä muuttuisi paremmaksi.

 

 

Tunnustan, että kansanedustajan antama palaute iski syvän haavan ja pisti miettimään valintojani. Olenko tosiaan uhrannut elämäni turhuuden ja itsekkyyden alttarille kouluttautuessani uralle, jonka viimeisessä vaiheessa olen edennyt apteekkariksi? Onko saamassani opetuksessa ollut jotain vikaa - uskonko vääriin asioihin? Onko ammattitaitoni merkityksetöntä tai jopa haitallista?  Onko yhteiskunnalle antamani panos ammattilaisena ja tunnollisena veronmaksajana ollut moraaliton valinta? Puoli somea vaikutti olevan näistä asioista samoilla linjoilla kansanedustajan kanssa

  

 

Ei mitään niin pahaa, etteikö siitä seuraisi jotain positiivistakin. Tapahtuman seurauksena aloin arvioida omaa työtäni äärimmäisellä kriittisyydellä. Kysyin itseltäni, teenkö apteekissani oikeita asioita? Ohjaako toimintaani se, että asiakkaat saavat parhaan hyödyn henkilökunnan ammattitaidosta? Perustuvatko tekemäni ratkaisut asiakkaan etuun ja terveydenhuollon eettisiin periaatteisiin? Saavatko asiakkaat apteekissani tarpeidensa mukaista palvelua? Onko henkilökunnan hyvä työskennellä minun johtamassani apteekissa?

 

 

Vastasin kaikkiin näihin kysymyksiin varovaisen myönteisesti. Toivon, että jokainen apteekkari kysyisi nämä kysymykset itseltään. Se on äärimmäisen terveellistä, myös itsetunnolle.

 

 

Vanhuspalveluissa ulkopuolistenkin on helppo havaita näkyvät laatupuutteet. Emme silti ymmärrä kaikkia niitä prosesseja, joiden seurauksena paras laatu palvelussa syntyy.  Sama pätee apteekeissakin. Asiakkaan palvelukokemusta mittaa eniten se, saako hän tarvitsemansa lääkkeen. Mutta asiakkaat eivät pysty arvioimaan sitä, mistä kaikesta tämä helpolta vaikuttava lopputulos muodostuu. Miten riittävä varasto rakentuu, miten varmistetaan edullisimpien lääkkeiden saatavuus, miten ”apteekin kassalla” arvioidaan muutamassa minuutissa jokaisen asiakkaan lääkityksen kokonaisuus, lääkehoitoon ja lääkkeen toimittamiseen mahdollisesti liittyvät ongelmat, kustannusten hallinta ja lääkekorvauksen peruste, lääkemääräyksen ja lääkärin antaman ohjeen sisältö, asiakkaan tiedon tarve ja muut tilanteeseen vaikuttavat asiat. Arvion perusteella ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin, jonka lopputuloksena asiakas useimmiten poistuu apteekista mukanaan lääke ja ymmärrys siitä, miten sitä käytetään. Mutta ei aina. Seulaan tarttuu myös ongelmia ja selvitettäviä asioita, joiden ratkominen on apteekkien perustyötä.  Tästä tehtävästä suoriutuminen on se juttu, joka vaatii vuosien koulutuksen ja käytännön työn kautta syntyvän kokemuksen. Meillä on syytä olla ylpeitä osaamisestamme ja hyvin hoidetuista apteekkipalveluista. Pahat puheet kertovat enemmän puhujastaan kuin toiminnasta, joka jatkuvasti saa kiitettävät arvosanat myös asiakkailtaan. 

 

 

********************************************************************

 

 

 

 

TAKKUAVAT TOIMITUKSET

30.12.2018

 

Vuoden viimeiset viikot ovat apteekeissa vilkasta aikaa. Vuosittaisen lääkkeiden lisäkorvausrajan ylittäneet hakevat lääkkeitään, kun ne vielä saa 2,50 eurolla. Myös vuoden alusta kerrytettävä 50 euron alkuomavastuu on kannuste lääkeostoille vielä tämän vuoden puolella. Apteekin hyllyt tyhjenevät, ja niihin pitäisi saada täydennystä. Mutta se on liikaa pyydetty.  Jouluna olimme kokonaisen viikon täysin omavaraisia. Joulun pyhiksi lääkkeet piti tilata torstaina 20.12 ennen puoltapäivää. Lääketukkukauppa toimitti perjantaina 21.12 tilatut lääkkeet vasta torstaina 27.12 ja kylmäsäilytystuotteet perjantaina 28.12. Perjantaina 28.12. tilatut lääkkeet tulevat toivottavasti maanantaina 31.12, mutta kylmäsäilytystä vaativat tuotteet saamme vasta torstaina 3.1. Apteekki palvelee kuitenkin joka päivä joulupäivää ja uudenvuoden päivää lukuun ottamatta.

Pidän tilannetta kohtuuttomana. Kaupat ovat auki yötä päivää, ja apteekeiltakin edellytetään pitkiä aukioloaikoja ja palvelua jokaisena viikonpäivänä. Teemme parhaamme vastataksemme asiakkaidemme tarpeisiin. Lääketukkukauppa kuitenkin lomailee juuri niinä viikkoina, jolloin apteekeissa on vuoden kiireisin aika. Mikään apteekki ei pysty varautumaan aukottomasti useiden päivien tarpeisiin, eikä kalliita kylmäilytysvalmisteita voi tilata etukäteen siinä toivossa, että joku niitä tarvitsee. Lääkkeiden saatavuuden turvaaminen tulisi olla koko lääkejakeluketjun velvoite, ei ainoastaan apteekkien.

Tästä tilanteesta kärsivät ennen kaikkea asiakkaat. Periaatteessa apteekki ei voi lähettää laskua Kelaan lääkkeestä, jota ei ole toimitettu asiakkaalle. Jos lisäkorvausrajan ylittänyt henkilö tilasi apteekista kalliin rajatusti peruskorvattavan lääkkeen 28.12., hän saa sen vasta tammikuussa 2019. Silloin hän maksaa siitä 572 euroa+ 2,50 euron omavastuuosuuden.  Jos lääke toimitetaan vuoden 2018 puolella, on hinta asiakkaalle 2,50 euroa.

Tässä tilanteessa on ajattelemisen aihetta myös lääkekorvausjärjestelmän kehittäjille. Luulisi, että nykyisen teknologian aikana meillä olisi järjestelmä, joka ei luo koko kansalle yhtä aikaa syntyviä kannusteita lääkkeiden hamstraukseen tai kuormita sairaita ihmisiä suurilla omavastuiden kertamaksuilla heti alkuvuodesta. Tässä asiassa voisimme ottaa mallia Ruotsista, jossa korvaustaso määritellään vuodeksi sen perusteella, koska ne ovat alkaneet kertyä, eikä kalenterivuosittain.            

 

**********

 

APTEEKISSA SATTUU JA TAPAHTUU

3.12.2018

Taannoin jäi arkikuvien päivitys facebookiin kesken, kun töissä ei koskaan tapahtunut mitään erityistä. Nyt olin pari päivää poissa kustannuspaikalta, ja jopas alkoi tapahtua.

Eikä pelkästään kivoja asioita.  

Apteekin meriakvaarion otsonitasapaino häiriintyi levänpoiston yhteydessä, ja kaunis keltainen välskärikalamme ui kalojen taivaaseen. Henkilökunta järjesti hiljaisen hetken akvaarion vieressä, ja meillä kaikilla on paha mieli. Kaloihinkin voi kiintyä. Akvaario tuo valtavasti iloa työpäiviimme.

Myrsky repi apteekin ulko-oven sijoiltaan sillä seurauksella, että avausmekanismi hajosi tuusan nuuskaksi eikä ovea saanut kunnolla auki eikä kiinni. Tämä oli jo aika mones kerta, vakuutusyhtiö on saanut meistä kanta-asiakkaan. Kolmen vuoden sisällä katon romahdus, kuusi murtoa, vesivahinko…luulen, että OP-Vakuutus järjestäisi juhlat, jos siirtyisin kilpailijan asiakkaaksi.   

Saimme ikävän puhelun. Lääkäri oli vahingossa kirjoittanut potilaalleen reseptin aikaisemman potilaan nimellä. Henkilö oli sitten hakenut lääkkeen meiltä lääkärin antamalla potilasohjeella. Potilasohje tai kela-kortti riittävät valtuutukseksi lääkkeen hakemiseen, ja puolesta-asiointi niiden avulla on tavallista.  Asia ei siten herättänyt apteekissa kummastusta, eikä asiakaskaan huomannut potilasohjeessa ja lääkkeen ohjetarrassa olevaa väärää nimeä. Lääke oli kuitenkin ”oikea” ja asianomaiselle henkilölle tarkoitettu, joten sen käyttöön liittyvä neuvontakaan ei aiheuttanut kysymyksiä. Ongelma syntyi siitä, että aikaisempi potilas oli havainnut Omakannassa nimelleen kirjoitetun oudon lääkkeen ja vihastunut asiasta. Nyt keskustellaan siitä, kuka on syyllinen ja mihin.

Apteekkimme on ollut viime päivinä monella tapaa suosittu. Eläinlääkereseptien väärennyskopla käväisi asioimassa ja onnistui huijaamaan henkilökuntaa. Resepti oli asiallinen ja käyttötarkoitus annostuksineen kohdallaan, joten moppe sai pamit. Onneksi vain eläinlääkärit kirjoittavat vielä paperireseptejä. Ennen eReseptiaikaa reseptiväärennökset olivat päivittäinen riesa. Henkilökunta oli harjaantunut havaitsemaan ne ja vain taitavimmat onnistuivat saamaan lääkkeitä. Nyt ote on hiukan herpaantunut. Pojista jäi onneksi kivat kuvat valvontakameraan, ja ne toimitettiin poliisille. 

Pääsimme mukaan myös Fimean haamuasiakastutkimukseen, josta saimme tulokset tänään. Pärjäsimme ihan kohtuullisesti, mutta aina on parantamisen varaa. Tämä on tehokas ja hyvä tapa motivoida meitä työssämme. Hienoa, että Fimea jatkaa Tippa-projektin perinnettä! Meille saa tulla toistekin!

Mieltä lämmitti kovasti, kun tuttu asiakas muisti apteekkaria itsenäisyyspäivän kukkasella. Huomenna laitetaan joulukuusi, ja ensi viikolla soi apteekin joulujazzit Malmitalossa. Kaikesta selvitään.   

 

 ****************************

 

 TEHOTONTA TOIMINTAA

23.11.2018

Viime vuosina olemme saaneet apteekeissa kuulla olevamme tehottomia. On ihmetelty, mikä siinä pahvipakettien siirtämisessä on niin vaikeaa. On tehty ehdotuksia siitä, että toiminta hoidettaisi tekoälyllä ja jakeluroboteilla. Tai päivittäistavarakaupassa, joka sentään on logistiikan asiantuntija.

No, minäpä kerron oman näkemykseni asiaan. Teen sen tuoreella omakohtaisella esimerkillä apteekin perustyöstä. Tarina voi lukijasta riippuen olla kertomus toiminnan tehottomuudesta, tai sitten ihan jostain muusta. Riippuu siitä, millä asenteella sitä lukee. Asiaan vaikuttaa varmasti myös se, mihin rooliin itsensä tämän tarinan osapuolena asemoi.

Nuorehko asiakas saapui apteekkiin apuvälinettä käyttäen saattajan kanssa. Hän pyysi lääkettä, joka hänelle oli määrätty edellisen päivän sairaalareissun yhteydessä. Avasin hänen tietonsa ja totesin, että edelliseltä päivältä ei löytynyt lääkemääräystä. Lääkelista oli kuitenkin pitkä, ja sen perusteella ymmärsin asiakkaani olevan vakavasti sairas. Kysyin häneltä lääkkeen käyttötarkoitusta (nimeä asiakas ei muistanut), ja sen kuultuani ymmärsin lääkehoidon välittömän aloituksen olevan potilaalle elintärkeää. Arvelin, että lääkäri oli unohtanut tehdä lääkemääräyksen ja minun olisi nyt saatava hänet jostain kiinni.

Kysyin tarkempia tietoja siitä, missä asiakastani oli hoidettu. Hän ei tiennyt sairaalan osastoa eikä muistanut lääkärin nimeä, mutta onneksi hän löysi papereidensa joukosta lähetteen tutkimuksiin. Sen perusteella osasin kohdentaa puheluni suuren sairaalan tietylle toimialalle. Ensimmäinen puhelu keskuksen kautta oli huti, mutta sain uuden numeron. Toisessa numerossa minulta tiedusteltiin, miksi en soittanut suoraan lääkärille. Hyvä kysymys - olisin kyllä soittanut, jos olisin tiennyt kenelle.

Kolmas puhelu osui viimein henkilölle, joka ymmärsi tilanteen, pääsi käsiksi potilastietoihin ja jäljitti hoitavan lääkärin. Lääkäri oli parhaillaan leikkaussalissa, eikä vapautuisi vielä pitkään aikaan. Potilasasiakirjoista löytyi kuitenkin merkintä lääkityksestä, ja hoitaja onnistui löytämään toisen lääkärin, joka potilastietoihin perehdyttyään kirjoitti puuttuvan reseptin. Tähän kaikkeen kului aikaa puolisen tuntia. Lopulta saatoin toimittaa lääkkeen asiakkaalle. Tai siis sen edullisemman vaihtoehdon, joka maksoi 17 euroa vähemmän kuin lääkärin määräämä alkuperäisvalmiste. Asiakas maksoi lääkkeestään 4,60 euroa ja poistui paikalta. Ei vuodattanut kiitoksen sanoja tai ollut muutenkaan erityisen vaikuttunut saamastaan palvelusta. Eikä tarvinnut ollakaan, se oli osa apteekin peruspalvelua. Sitä työtä, jonka tarkoitus on varmistaa, että lääkehoidot toteutuvat niin kuin on tarkoitettu ja ihmisillä on käytössään ne lääkkeet, joita he tarvitsevat.

Valmistuin proviisoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1989. Työskentelin ensin tutkijana Kelan sosiaaliturvan tutkimuslaitoksella (myöh. Kelan tutkimusyksikkö) ja sen jälkeen Suomen Apteekkarilitossa farmaseuttisena johtajana, kunnes siirryin apteekkariksi Helsingin Malmille 2015.  

Perheeseeni kuuluvat aviomies ja kaksi jo täysi-ikäistä tytärtä.  

Olen ollut mukana Vantaan kunnallispolitiikassa vuodesta 2005 pääosin terveydenhuoltoon liittyvissä tehtävissä sosiaali- ja terveyslautakunnassa sekä sen jaostossa. Tällä hetkellä olen jaoston puheenjohtaja, HUS hallituksen jäsen sekä HYKS Kliiniset palvelut Oy:n hallituksen jäsen.